Kentältä pihalle ja joka toinen ruumassa ollut matkatavara kadonneena päädyin kirjoittamaan vuokrasopimusta Vasilin kanssa Itä-Berliiniin Ostbahnhofin kupeeseen. Alivuokrasopimus kämäseen pikkuhuoneeseen 4 hengen solusta kansainväliseen tunnelmaan. Kämppiksien perusteella ei pysty sanomaan, onko Penangilla vai Berliinissä. Kämppiksinä on yks kinkki, yks intialainen ja yks bangladeshilainen.
Illalla heti baariin kattomaan Saksan peliä ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Saksalaiset on pääsääntöisesti ihan sekaisin tuosta jalkapallostaan, mutta muuten mukavaa porukkaa.
Työt alkoi aamulla ani varhain, joten kaljanjuontia piti rajoittaa. Työt onkin sitten ihan eripuolella kaupunkia ja sinne ajelee S-bahnilla vajaan tunnin, vähän riippuen minkä junan sitä ehtii ottamaan. Julkisen liikenteen kuukausikortti tuli lunastettua 52 euron opiskelijahintaan ja julkinen toimiikin tosi hyvin.
Ekalla viikolla oli aika kiireinen aikataulu kun piti yrittää selviytyä kaikkiin tilaisuuksiin mukaan ja töissäkin käydä. Tuli sitten käytyä paikallisen teknillisen yliopiston touhuissa mukana ja muissa sen sellaisissa. Aisec ja Iaste järjestää kansainvälisä harjoitteluita ja näköjään ohjelmaa ja apua aika hyvin kansainvälisille harjoittelijoille. Iastelta saa rahaa näköjään vaikka mihin, jopa ruokakauppalaskuun irtos ekalla kerralla kuittia vastaan 15 euroa. Siivousvälineet Iaste myöskin rahoitti kokonaan. Ois ehkä pitänyt yrittää saada siivooja niitten laskuun. Toisaalta kun ite tekee niin tulee ainakin hyvää jälkeä.
Työt on ainakin tarpeeksi haastavia, suorastaan vaikeita. 3D-suunnittelun puolelle nää hommat näemmä kääntyi sitten. Työilmapiiri on kuitenkin hyvä ja paikka vaikuttaa kaikin puolin asialliselta. Mein osastolla on miun lisäks muutama muu lentokonetekniikan opiskelija, jotka tosin on ollut siellä jo pitkään hommissa ja useampana vuotena. Sitten muuten porukka on siinä 30 ja 40 ikävuoden väliltä olevia saksalaisinsinöörejä. Uutena kollegana ne miuta sitten esitteli kun käytiin BAMin toisella alueella kiertelemässä. Tuntuu vähän hommien ja meiningin puoleen siltä, ettei harjoittelijastatus näy muussa kun palkassa. Muuten on aika vastuulliset tehtävät ja hyvin vähän ohjausta. Mutta toisaalta ei sitä helpoista hommista mitään oppiskaan. Kyllä tää siisti sisätyö on ihan mukavaa Purson jälkeen. 39 tuntia viikossa päivätyönä liukuvilla työajoilla, kelpaa kyllä.
Airbaltic toimitti matkalla kadonneen polkupyörän kotiovelle asti, mutta polkemaan asti sillä en ehtinyt. Yks aamu parkkeerasin sen tuohon pihalle ja jätin ulos töitten ajaks vaijerilla kaiteeseen lukittuna. Töistä tullessa vaijeri oli vielä siinä, tosin katkaistuna, mutta pyörää ei vaan näkynyt. Aika iso pitäjä tää on pyörän löytämistä ajatellen, mutta asia kaipaa vielä selvittelyä joka tapauksessa. Ainakin vakuutusyhtiön kanssa.
Perjantaina oli Saksan peli ja tappiohan siitä tuli. Se onkin sitten riittävä syy siihen että poltetaan Serbian lippuja kaduilla ja tukitaan liikenne keskustassa. Vastustajan kannattajien autojen päälle heitetään kaljaa ja pullot rikotaan renkaitten alle. Välillä pulloja voidaan myös rikkoa vastapuolen kannattajien naamaankin, ihan nyt miltä sattuu sillä hetkellä tuntumaan. Saksanlippuja näkyy autoissa. On lippua antennissa, ikkunassa ja sivupeileihin on näemmä myynnissä Saksanlipulla kuvioituja päällysteitä.
Saksalaiset on näemmä huonoja häviämään, eikä asiaan auta että täällä vähemmistöt ottaa siitä kaiken ilon irti. Serbeillä oli kyllä hyvät bileet, ei siinä mitään.
Lauantaipäivä kuluikin melomishommissa Berliinin itäpuolella. 7 tuntia kanotointia pitkin ja välillä poikin jokea. Alkuun oli vähän ongelmia etupäässä kanoottia ohjauksen kanssa. Kun ohjaus saatiin kuntoon niin jo rupes homma luistamaan. Hyvännäköistä maisemaa ja vaihtelevaa keliä oli matkan varrella. Viimeisenä erikoiskokeena oli järven ylitys. Kuulemma mein kanootti kulki sen takia järvellä parhaiten, koska miulla oli suomalaisena ikään kuin kotikenttäetu. No kai se on selitys tuokin.
Illalla mentiin sitten juhlistamaan voittoa ja päädyttiin klubille, joka oli lähes Ruman tasoa. Loistopaikka siis. Koska ihmiset oli kanotoinnista väsyneitä, päätti kaikki lähteä aikaisin kotiin. No se oli ihan hyvä suunnitelma miunkin mielestä, ennen kuin metrossa parin tytön kanssa jutellessa menin oman pysäkin ohi ja päädyin niitten kanssa entistä syvemmälle Itä-Berliiniin ja seuraavaan yökerhoon. Se olikin sitten sellanen paikka että voi morjes. Sisään mennessä oli turvatarkastus ja portsarit oli ihan hiton isoja mustia miehiä luotiliivellä varustettuna. Paikassa oli kaikkia rasvaset Etelä-Eurooppalaiset ja meno sen mukaista. Paikka itsessään oli kyllä tosi asiallinen, mutta porukka ja käyttäytyminen aika haitarista. Eipä tarvi toiste sinne mennä. Toinen tytöistä oli kuulemma saanut suositukset kahdelta eri taholta, että se on hyvä paikka ja sinne kannattaa mennä. Pois päin kävellessä selvisi sitten, että suositukset oli tullut espanjalaisilta jätkiltä, melko hupaisaa. Aamulla auringon noustessa vielä Börekit naamariin ja sitten kotiin nukkumaan.
Eka viikko Berliinissä on käsitelty ja tää vaikuttaa kyllä kaikin puolin loistavalta paikalta.
No comments:
Post a Comment