Tiistai 22.6.
Aamulla puol 7 ylös, kamat niskaan ja pihalle. Työvaatetuksena farkut ja kauluksellinen paita. Kävellen Ostbahnhofin asemalle, josta s-bahn 3, 5, tai 7 tai jopa 75 alle ja kohti länttä. Friedrichstrassella vaihto ja alle s-bahn 1. Botanischer Gartenin kohalla sitten ulos junasta. Tähän kaikkeen menee aikaa vähän junan tulemisista riippuen 35-45 minuuttia. Kävelymatkaa kämpiltä asemalle on noin kolmen minuutin edestä. Ostbahnhofilla pisin tauko junien välillä on tuohon aikaan aamusta 4 minuuttia, mutta menee niitä pääsääntöisesti onneksi useammin. S1 ajaa vaan kerran kymmenessä minuutissa, joten sitä saa joskus odotellakin. Botanischer Gartenilta saa aamulla tuoretta leipää sopu hintaan, joten aamupala tulee syötyä siinä viimistä etappia kävellessä. Asemalta työpaikalle kävelee noin viidessä minuutissa.
Töissä on tapana kätellä kollegat, tosin yleensä oon ollut ekana paikalla, muut tykkää tulla vasta yheksän maissa töihin. Kone auki ja istumaan, sitä se sitten on. Siinä laskuja, piirtämistä, lisää laskuja ja vielä lisää laskuja. Lounastauolla mennään syömään joko yliopistolle, johon kävelee noin vartin, tai vaihtoehtoisesti haetaan lähikaupasta evästä työpaikalle. Yliopistolla syönnin jälkeen on myös aina tapana mennä italialaiseen ravintolaan jäkiruokakahville. Tähän mennessä ainakaan tätä kaavaa ei olla vielä rikottu. Kolmelta saa aikaisintaan poistua ja työpäivän pituus on keskimäärin 8,3 tuntia, joka sisältää yleensä tunnin mittaisen lounastauon. Perjantaisin loppuu aikaisemmin ja jos sattuu olemaan saksan peli niin loppuu vielä aikaisemmin.
Keskiviikko 23.6.
Aamusta sama ohjelma ja jatkuu liki samana lounasaikaan asti. 11.30 tulee ilmoitus, että nyt pelit seis ja lähetään. Lähetään minne? No viereisen rakennuksen isoon juhlatilaan, johon kokoontuu noin 40 henkilöä. Aha, no miks? Vastaus työkaverilta oli, etten miekään tiiä, mut ruoka ja juoma on ilmaista, joten älä kysele. Työpaikka on vanha natsiajan sotasairaala ja melko tyylikäs sellainen. Nyt tilat on siis muutettu Bamin käyttöön sopiviksi. Juhlapöytä on täynnä saksalaisia kansallisherkkuja ja viiniäkin on tarjolla. Kaljaa ei ihme kyllä ole ja se vähän huolestuttaa. Onneksi kohta huoltoporras kantaa monta laatikollista kylmää kaljaa ja ruokailu voi alkaa. Tätä menoa jatkuu noin neljään asti, mutta kuulemma töitäkin pitäis tehä välillä eli töihin siis. 4 tuntia saksalaista kaljaa ei takaa lujuuslaskennan onnistumista, joten keskityn selaamaan netistä kaikkea hupaisaa. Alle vartin ehin olemaan "töissä" kun tulee yks työkaveri ja sanoo, että lähtekää joku takas kaveriks, kun ei ehtinyt tarpeeksi kaljaa ottamaan. No mikäs siinä, voinhan mie tulla. Tämä kaikki siis toki työaikaa. Koska 39 tuntia viikossa on saavutettava, päätin että keskiviikkona on hyvä aika tehdä pitkä päivä. Ehtii sitten perjantaina ajoissa pois. Tuli tehtyä niin pitkä päivä, etten ees muista monelta olin kotona. Kuitenkin kolmen ja neljän välillä aamusta havahduin siihen, kun miun ikkunan alla oli menossa parin pojan ja kuuden tytön kovaääninen joukkotappelu. Berliinissä on elämää, näytti kello sitten mitä tahansa.
Torstai 24.6.
Aamulla anivarhain ja edellisen illan jäljiltä toki raikkaana töihin. Tänään piti olla ajoissa, sillä aamulla oli lähtö Horstwaldin testialueelle. Ajomatkaa oli reilu tunti ja se menikin sujuvasti unten mailla. Koko aamupäivä valmistelua testiä varten, iltapäivällä kahen maissa testi ja sitten tulosten lukeminen ja laitteiston purkaminen. Hiilikuitu sen kun lentää, kun komposiittisäiliö vihdoin antautuu 620 barin paineessa. Kerrankin saa räjäyttää jotain oikein luvan kanssa ja siitä vielä maksetaan. Toki erittäin vähän, mutta vähän kuitenkin. Vähän eri tyyliin tuo lähti kun yläasteen kemianluokasta lipastettu butaanisäiliö. Testialue on keskellä ei mitään oleva entinen armeijan rakettitestausalue. Nyt sai syödäkseen myöskin saksalaista perinneruokaa. Syötiin pienessä kylässä varmaan pitäjän ainoassa kuppilassa oikein perinteistä saksalaista kotiruokaa, kelpo lihapataa.
Perjantai eli juhannusaatto eli huominen. Kenties päivistä parhain. Keskiviikkona sisään tehtyjen tuntien ansiosta voin lähteä jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää juhanuksen viettoon. Ei muuta kun Tegeliin ja siinä onkin jo aihetta juhlaan kerrakseen.
Ja sit vielä. Pari kuvaa kämpästä. Tässä on miun huone kaikessa komeudessaan. Neliöitä on vaikka millä mitalla ja ulkoseinän rappauskin alkaa olemaan ohi, joten nuo rakennustelineet lähtee kohta. Sijaintina on 3. eli 4. kerros. Tässä talossa on parisen kymmentä kerrosta ja kaikki on opiskelija-asuntoja. Sohva on levitettävää mallia, eli tervetuloa vaan kuka tahansa vierailemaan, mie majotan kyllä.
No comments:
Post a Comment