Tässä taannoin kävelin yksinään Zoologischer gartenilta Kaiser-Wilhelmin rauniokirkolle pällistelemään. Siinä aukiolla kirkkoa kierrellessä polkee viereen reilu parikymppinen paikallinen jätkä ja kysyy että ootko ekaa kertaa Berliinissä, mistä oot, ostatko kokaiinia? En, Suomesta, ei kiitti. Sit se anto vinkit missä kannattaa käydä ja mitkä on näkemisen arvoisia paikkoja ja lähti hetken tarinoinnoin jälkeen pois.
Kohta tulee toinen samanlainen, pyörällä viereen ja kauppoja hieromaan, eikä mee kauaa kun kolmas käy kysymässä.
Kohta eka kaveri tulee taas ja ilahtuu miut tunnistaessaan kuin vanhan tutun näkis pitkästä aikaa. Terve, miten menee? Ostatko koksua nyt, kun et vartti sitten ostanut? Kauppoja ei synny, mutta hyvää päivänjatkoa ja hauskaa reissunjatkoa tulee niinkuin asiakaspalvelutyössä kuuluukin.
No comments:
Post a Comment