Taas etenee hommat

Välillä oli projektit muutaman päivän jäissä, kun ei tullut palautetta eikä ollut enää töitä tehtävänä. Tylsäks meinas käydä täällä istuminen. Nyt tuli palautetta ja nyt löyty taas uus kohde suunniteltavaks.

Onhan se hauskaa kun maili sihteeriltä alkaa sanoilla Dear Mr. Kälviäinen

Kotiseutumatkailua

Hei, tuol on tuollanen kämänen vanha teollisuusrakennus mis pyörii sekavaa sakkia.
-Mennää sinne.



























Mirva oli käymässä Berliinissä viimestä kertaa ennen lopullista tänne tulemistaan. Stammtisch perjantaina, meni koko boksi salmiakkeja. Kanoottiporukan kokoontumisajot lauantaina, meni koko ilta.



Sunnuntaina tuli sit nähtyä viel Jannia+kumppaneita, jotka oli täällä viikonlopun lomareissulla.

Tän viikon ohjelmana oli kaasupullon ampuminen kiväärillä. Ens viikkoa odotellessa.

Kerrankin hommat toimii vakuutusyhtiön kanssa.

Malesian reissulla olin varma firman vaihdosta, koska 3 kk:n ylimenevät lisäkuukaudet maksoivat 50e/kpl ja ekan kerran vakuutusta käytettäessä veloitettiin 50 euron lisäomavastuu, koska sairaalakäynti oli lisäkuukautena. Varsinaista scheissea tuollainen tuplaveloitus.

Nyt kuitenkin kun vihdoin sain ite hoidettua pyöräasiaa eteenpäin paikallisen Politzein ja sen jälkeen vakuutusyhtiön kanssa, niin vakuutusyhtiö toimitti siedettävän korvauksen nopeasti tilille.

Tästä kokemuksesta ilahtuneena saatan jopa harkita saman firman vakuutusta Ulmin reissulle, vaikkakin pitää ostaa arvokkaita lisäkuukausia.

Uuden pyörän osto on harkinnassa, mutta toisaalta projetkipyöräkin täällä odottaa kunnostamista. Jospa käyttäis rahat johonkin järkevään, vaikka reissaamiseen.

Pyöräprojetkin kanssa tulikin haasteita eteen. Etuhaarukan irroittaminen ei hapettumisesta johtuen sujunut oikein kuten piti ja sitä pitää nyt selvitellä. Alkuperäisestä ajatuksesta huolimatta taidankin rakentaa sinkulan sijaan kuitenkin vaihteellisen pyörän, kun rataspakka sitä varten on, eikä eturattaat lähe irti. Keskiöavaimen luiskahdus varmisti sen, ettei irrottamista kannata enää ees yrittää.

Ostettavaa osaa ois sekä ulko- että sisäkumit, vaihdevivut, takavaihtaja, jarrut kokonaisuudessaan ja takavaihtaja sekä valot. Jos vaikka viikonloppuna rakentais. Ketjut on muhineet jo hyvän tovin oliiviöljyssä ja niistä poistuu ruoste ja scheisse.

Torstaina meinaan mennä, jos en nyt autokaupoille, niin ainakin autokauppaan. Kurfürstenstrassella ois Maverickeja myynnissä.

Kauppamies torilla

Tässä taannoin kävelin yksinään Zoologischer gartenilta Kaiser-Wilhelmin rauniokirkolle pällistelemään. Siinä aukiolla kirkkoa kierrellessä polkee viereen reilu parikymppinen paikallinen jätkä ja kysyy että ootko ekaa kertaa Berliinissä, mistä oot, ostatko kokaiinia? En, Suomesta, ei kiitti. Sit se anto vinkit missä kannattaa käydä ja mitkä on näkemisen arvoisia paikkoja ja lähti hetken tarinoinnoin jälkeen pois.
Kohta tulee toinen samanlainen, pyörällä viereen ja kauppoja hieromaan, eikä mee kauaa kun kolmas käy kysymässä.
Kohta eka kaveri tulee taas ja ilahtuu miut tunnistaessaan kuin vanhan tutun näkis pitkästä aikaa. Terve, miten menee? Ostatko koksua nyt, kun et vartti sitten ostanut? Kauppoja ei synny, mutta hyvää päivänjatkoa ja hauskaa reissunjatkoa tulee niinkuin asiakaspalvelutyössä kuuluukin.

Kanoottia toisen eteen

Viime viikko meni ainakin alkuviikon osalta terveitten elämäntapojen merkeissä. Säännöllistä ruokailua ja liikuntaa. Liikuntavedon määrät täyttyi helposti ja laskin tuossa, että viikolla tuli suoritettua 13 urheiluksi kelpaavaa settiä.
Työmatkat luistimilla kotiinpäin on kelpo treeni ja kaiken lisäksi hauskempaa kun junassa istuminen. Näkee vähän pitäjääkin paremmin eri puolilta. Viikko menikin töitä tehdessä ja sain valmiiks kaiken mitä on annettu. Nyt tällä viikolla pitäis saada uudet ohjeistukset seuraavaan tehtävään. Vielä viis viikkoa hommia jäljellä, joten kyllähän tässä vielä ehtis jotain tekemäänkin.



Viikonlopulle oli varattu kanoottireissu Rheinsbergiin ja perjantaina aloin selvittelemään lähtöpaikkaa ja aikaa. Lähtöpaikan unohin jo matkalla ja ajankin muistin väärin. Elinalta sain sitten puhelintukea tekstiviestien muodossa ja löysin kuin löysinkin oikean paikan oikaan aikaan. Osa oli tuttuja ennestään, mutta vielä suurempi osa tuntemattomia reissuun lähtijöistä. Parikymmentä meitä tais suurinpiirtein olla. Saksalaisenemmistö, toisena neuvostoliittolaiset Ukrainan ja Uzbekistanin väliltä, muuten porukka oli pääosin Euroopasta, joskin yks aussityttökin oli mukana.

Perjantaina mentiin junalla Rheinsbergin pikkukaupunkiin ja siellä ootti kyyti majataloon. Yövyttiin matkailukäyttöön muutetulla maatilalla, jossa oli mahdollisuus nukkua sisällä tahi tiipiissä ulkona. Paikka oli joenrannalla ja pihalla oli hyvät puitteet grillibileille nuotiopaikan kupeessa. Mie tein nuotion ja joku siinä sit muistutti että nyt ei olla Suomessa, eikä nyt oo 40 astetta pakkasta. Ruokakuljetusta saatiin hetki oottaa, mutta kun grillibileet pääsi käyntiin sai syödäkseen herkkua monenlaista. Koska Biermeilen olutfestareitten epäiltiin vähentävän osaanottajia, oli paikalle järjestetty myös oluen maistajaiset. Erilaisia pääosin saksalaisia oluita, oudoimmat oli ehkä kokiksella miksattu lageri ja kirskikkaporteri.





Lauantain kanoottiretki oli aivan loistava. Ei satanut ja vesi joessa oli uimakelpoista. Tilanteen tasapainottamiseksi kanootteihin jakauduttiin taas heterogeenisesti. Voiton varmistamiseksi valitsin miun pariksi Patrician, joka oli mukana jo edellisellä kanotointireissulla. Teoria oli siis hallussa ja Patricialta toki kiipeilynharrastajana löytyi myös tarpeeksi jerkkua käsistä kanotointiin. Oikeestaan mie sain osan matkasta keskittyä kuvailemaan, kun Patricia hoiteli melomispuolen.





Kanotointi oli tällä kertaa vaihtelevammissa vesissä kuin viimeeks. Oli pientä ja matalaa jokea, isompaa ja syvempää jokea, myötävirtaa ja vastavirtaa sekä jälleen järviä. Joku 6-7 tuntia siihen reissuun tais mennä, joka kyllä sisälsi tauon aikana pari erää ultimatea ja uimista. Uimista tuli harrastettua myös suoraan kanootista, koska ainakaan mein kanootissa ei Pskovia ollut.



Kanotoinnin päätteeksi mentiin autolla takaisin lähtöpisteeseen. Valtaosa meni sitten suoraan suihkuun ja nukkumaan, mutta espanjalaisen Antonion ja japanilaisen Shon (sittemmin tunnettu nimellä Honda engine tai lyhyemmin vaan Honda) kanssa päätettiin priorisoida oluen maistelu ensisijalle. Illalla oli taas grillibileet ja pokeria, jossa ikävä kyllä hävisin finaalissa laittaessa all in AK suittareilla Antonion JT suittareita vastaan. Ilta jatkui sitten Rakin merkeissä ja loppuillasta kaikki osaskin jo auttavasti muutaman sanan suomea, kuten uima-altaaseen ja hyppäsi.

Sunnuntaina piti olla maastopyöräilyä miun tietojen perusteella, mutta maasto oli vaihtunut kaupungiksi ja maastopyörä mummikseksi. Kierreltiin Rheinsbergin nähtävyyksiä ja käytiin taas uimassa. Sitten illalla junalla takas Berliiniin ja kotiin väsyneenä, mutta hyvin tyytyväisenä viikonloppuun.



Kaiken kaikkiaan ihan loistava viikonloppu hyvällä ohjelmalla ja mahtavalla porukalla. Kaikki lysti matkoista majoituksiin ja ruuista juomiin sisältyi 30 euron hintaan. Ihan uskomattoman halpa viikonloppu, tälläsiä pitäis olla aina, niin pärjäis pienemmälläkin palkalla.

Töissä tänäänkin.

Töitähän mie tänne tulin tekemään, joten laitetaan nyt vähän työasioitakin näytille. Tässä on miun tän viikon projekti ja sit tuossa alla on Martinin tänään ottama kuva miusta työn touhussa. Ja se koneella auki oleva kuva löyty ihan oikeesti vahingossa M20 u-pulttia hakiessa...



Sen lisäksi tuossa on miun saamat lunnokset ja niitten kanssa sain samaan aikaan ohjeistuksen tehtävään, joka kesti varmaan pitkälle toista minuuttia. Mikä lie kumman vekoitin.







Etin netistä osia, lasken lujuuksia ja piirtelen kuvia. Toivon mukaan kuvat menee kohta valmistajalle ja hommat toteutuu. Alkaa olemaan tän viikon hommat valmiina, vaikka nyt on vasta tiistai. Huomenna jos tuon viimeistään sais eteenpäin, niin hyvä ois.

Eipä tässä enää pitkään oo hommiakaan. Tän viikon jälkeen 5 viikkoa ja sit kääntyy auton keula kohti etelää. Jahka sen auton jostain saa hommattua siiheks sopuhintaan.

Tilannekatsausta hiljaiselon jälkeen, joka ei oo kyllä hiljaiseloa nähnytkään.

Tarkoitus oli kirjotella taas kerran viikossa juttuja jostakin, mut kolme viimestä viikonloppua on vienyt kaikki sen verran voimia, ettei sitä oo sunnuntaina kyennyt kirjotuspuuhiin ollenkaan. Ekana Hanneksen kanssa viikonloppu Berliinissä, voi veljet. Seuraavana mökkibileet ja matkustelua Suomen suuntaan ja nyt viimesen Tilannekatsaus Hampuriin ja mölkkäystä Berliinissä.



Siinä välillä viikot töissä, jossa hommat alkoikin jo välillä puuduttamaan mutta nyt on taas saanut vähän järkevämpää tekemistä tilalle ja homma luistaa taas. Muutenkin luistelee taas ihan hyvin, vaikka välillä meinaa tökkiäkin. Se on tuo saksalainen kun laittaa mukulakiveä aina välillä jalkakäytävälle, niin ei siitä nuo rullat tykkää. Oon ruvennut nyt luistelemaan töistä kotia ja joka toinen päivä on mennyt luistelemalla. Aina kun tuun suoraan kotiin tuun rullaamalla. Tiistaina on miitti yliopistolla ja keskiviikkona saksan tunnit, joten silloin ei ehi oikein rullaamaan. Tai eipä se aikaa juurikaan enemmän ota kuin junalla, mutta näillä keleillä on vaan hikistä hommaa. Uuden kypäränkin ostin ja hienon vielä.

Johan oli reissu kun vanhempi velipoika kävi pyörähtämässä. Kaupungilla kierrellessähän tota aikaa sai kulumaan ja muutenkin oli mukavaa. Perjantaiaamuna Hannes päätti herättää miut hyvissä ajoin ennen kuutta, kun oli huolissaan miun töihin menosta. No, en mie viel ihan siihen aikaan lähe muutenkaan. Perjantaina Stammtisch ja klubbailua.



Lauantai, no lauantai olikin sitten sellanen reissu. Käytiin nimittäin lakasemassa Hauptbahnhofin lamppuja toisesta kerroksesta, tai lähinnä mie lakasin ja Hannes keräs kolikot alemmassa kerroksessa. Sinne oli porukka viskonut kolikoita ja keksittiin siinä ottaa ne pois lamppujen päältä. Siivoojalta lainattiin harja ja ruvettiin hommiin. Paikallisista touhu näytti niin hurjalta, että yks saksalaistyttö yllytti poikakaverinsa nyhtämään miuta pois harjaushommista. Ei kyllä ollut tippuminen lähelläkään, mutta päädyttiin siihen et mie harjasin ja se piti vyöstä kiinni etten tipahtais. Oli siinä mäkin tyttö ihmeissään kun hampurilaiset maksettiin pelkillä yhen ja kahen sentin kolikoilla.



Illalla kun rahaa oli vielä jäljellä pari senttiä, päätti paikallinen spurgu ryöstää mein koko kassan ja heittää kakssenttisen pusikkoon. Kun ihmeteltiin sit et mitäs nyt kun ollaan ilman rahaa Berliinin yössä, niin se korvaukseks osti sit meille kaljaa. Hyvä säästövinkki reissuun: kun ei ota rahaa, niin ei sitä sitten kulukaan. Spreessä voi myös uida ja vesi on lämmintä.

Mökkibileet menikin sitten mökkeillessä ja wurstit sai kylmään koneessa kun nätisti pyysi. Airbaltic toi Suomeen ja hieman yllättäen takas tullessa myös ruumassa olleet kamat perille. Eipä oo käytännöt kovin yhtenäiset turvatarkastuksissa. Tampereelta mölkyn saa käsimatkatavaroina, Vantaalta taas ei. No vaikka vaihtoaika Riikassa oli alle puol tuntia tuli kamat silti mukana Berliiniin. Mitä nyt aamulla puolet jäi Keravalle kun en herännyt kellon sointiin ja meinasin olla koneesta myöhässä.

Mökkibileet oli mitä mainioimmat ja oli taas kiva käydä Suomessa pyörähtämässä. Kiitoksia kemuista ja kemuissa mukana olleille. Valleilla pussikaljaa ja satamassa terassilla, mikäs sen hauskempaa kun lämpöä on 15 ja vettäkin meinaa sataa. Kyllä Suomen kesä on kaunis.
Kesäinen Loviisakin tarkastettiin pariin otteeseen ja Haminan ympyräkaupungissa ajettiin ympyrää. Kummitytön kanssa tuli käytyä sekä Loviisan kelassa että kirkossa, joten ristilliset velvollisuudet on hoidettu kunnialla taas vähäksi aikaa.

Mitäs sitten, reissua Hampuriin. Hampuriin lähin Julian kanssa Cliolla, kun muut ei suostuneet kyytiin ottamaan. Tumppi oli tullut golfturnaukseen, joten pitihän sitä lähteä ihmettelemään. Cliolla Berliner Torille Hampuriin ja metsästämään mustaa farmariaudia. Muutaman väärän jälkeen löytyikin oikea menopeli. Siitä sitten suoraan Reeberbahnille. Siellä ei muuten parkkiksia ihan lähellä ookkaan. Reeberbahnin ilta päätyi pyrkimiseen Sedovin kannelle, johon ei kuitenkaan päästetty vaikka venäjää haastoin. Ja kuski oli kyllä paras tähän mennessä; sen lisäks että se ajoi, se maksoi myös juomat, ei hullumpaa. Tumpinkin kisat oli jo perjantaina ohi, joten golffin kattominen jäi tälläkin erää väliin.

Lauantaina ajeltiin Berliiniin ja sain pettyä Audin suorituskykyyn. 2 litrasella ahdetulla koneella ei päässyt kun mittarin mukaan 210, melko nuivaa. Viimenen sata kilometriä tultiinkin ruuhkian takia pienempiä teitä sitten. Näkipähän saksalaista maalaismaisemaa paremmin. Berliinissä pantiin mölkyksi ja kyllä ammattipelaajista saa ihan kelpo mölkkyvastuksen. Ite pelasin oikeestaan ihan luokattoman huonosti ekat kierrokset, mutta sitten sain pelin kulkemaan.

Nyt taas viikonlopusta palautuneena jatkan terveempiä elämäntapoja uuden reeniohjelman parissa. 9 viikon päästä pitäis olla sekä aerobinen kunto että lihaskunto kuosissa.

Ainiin, olihan viikolla illanistujaisia ja Saksa-Amerikka-festarit, joista on jopa kuvaakin todisteena. Sieltä sattui nimittäin löytymään harvinainen TurboHondaYamaha-moottoripyörä.