Töitä, töitä ja sekavaa aikaa Leipzigissa

Töissä menee hyvin, ekat suunnitelmat on lähtenyt eteenpäin ja uudet on piirrustuksen alla. Näyttää lupaavalta, vaikka työ onkin haastavaa niin toivon mukaan se tuottaa tulosta. Jos rahoitus on kunnossa projektille niin toteutus pitäisi olla elokuun aikana. Nyt uudet projektit ois määrä olla valmiina viimeistään tän kuun loppuun mennessä. Ois se mukavaa nähdä omat suunnitelmat tuotannossa ja käytössä.

Vaihtelun vuoksi tänään oli asiakaskäynti Kasselissa. 800km autossa yhdelle päivälle on ihan riittävä määrä. Toisaalta autobahnin vapaat rajoitukset teki matkasta ihan mielekästä. Matkavauhtina sai pidettyä pitkän matkaa yli 200km/h, joten kyllä tuo matka taittuukin täällä vähän eri tyyliin kun Suomessa tai saati sitten Malesiassa.

Viikonlopun suunnitelmat oli vähän Leipzigin suhteen auki viel perjantaina. Olin varautunut Hanneksen tuloon ikäänkuin, eikä Leipzigin keikka ollu viel varattu. Hannes tulee kuitenkin huomenna siis tänne, joten viikonloppu jäi aikaa Leipzigille. No, siitä se ajatus sitten lähti. Perjantaina avasin Mitfahren-sivuston, eli paikallisen kimppakyytisivun. Ei muuta kun sopivaa kyytiä hakemaan. 1½ tuntia sivun avaamisen jälkeen istuin mustassa audi a3:ssa kolmen tytön kanssa matkalla kohti Leipzigia neljäsosalla junamatkan hinnasta. Ei mikään huono diili ja taas matka taittui autobahnilla. Mie tykkään kyllä näitten tieliikenteestä. En oo tosin ruuhkia nähnyt viel, mutta tän astisen kokemuksen mukaan tää homma toimii hyvin. Matka sujui hyvin vaikka alkuun otettiin epähuomiossa kiertoajelu Berliinin keskustassa. Reissu olikin kiertoajelun takia kuulemma sitten "all included", sit olikin keskustelua et mitä se "all" sisältää. Koska kyytihomma toimi niin hyvin, tulin samalla kyydillä takas sunnuntaina, enkä aio tästä lähtien muuta käyttääkään kun Mitfahrenia. Toimii. On tää kansainvälisyys ainakin sen verran mieltä avartanut, ettei yhtään huoleta soittaa ventovieraalle ihmiselle ja kysyä pääisikö sen kyydillä seuraavaan pitäjään. Par vuotta sitten oisin ehkä mennyt junalla.

Leipzigissa opiskelee siis ranskis nimeltä Guillaume, joka oli Suomessakin vaihdossa miun tuutoroitavana. Tää ranskis sit sano et joku sen kaveri tulee hakemaan miut Leipzigista rautatieasemalta, joten ei tarvi hommailla kyytiä. Kysyin tunnistetietoja autosta, mutta se sano et ne hakijat kyl tunnistaa siut. Hakijoille se taas oli sanonut et kyl se Lauri tunnistaa teidät. No siinä sit kuitenkin tunnistettiin toisemme, tosin ei ihan heti ekalla yrittämällä. Siitä sitten bileisiin, seuraaviin bileisiin, portugalilaisen synttärikemuille, jossa oli myös ukrainalainen Juri. Juria lausahdus Gagarinista huvitti erityisen paljon. Siitä sitten baariin, joka oli yllätyshalpa. Päätettiin että jokainen tarjoaa vuorollaan kierroksen. Mie alotin ostamalla 7 votkaa ja maksoin 50 euron setelillä, sain takas 54 euroa, enkä enää loppuiltana ostanutkaan juotavaa. Ei mikään huono diili. Siitä käytiin sit seuraavalla klubilla ja jatkoilla jne. Aamupalakebabin jälkeen biitsille ja siitä se ajatus lähti seuraavaan iltaan. Illalla puistossa yön jo pimeydyttyä piettiin grillijuhlia ja pelattiin capseja ja jalkapalloa, joka vaihtui välillä amerikkalaiseksi malliksi. Mein seuraan liittyi intialainen jamppa, joka oli hävittänyt avaimet puistoon. Se yritti löytää niitä, mut mie sanoin et kunhan aamu valkenee niin kyl ne löytyy. Kyl ne sit löytykin vielä. Seuraan liittyi jotain randomiporukkaa ja kaikin puolin oli melko kansainvälinen ilta. Siellä oli vaikka ja mitä, ranskista, puolalaista, saksalaista, itävaltalaista, intialaista ja sit tietty mie. Outojahan nuo ranskalaisetkin on outoine tapoineen, mutta hauskaa niitten kanssa voi kyllä pitää.

Tässä kuviot tällä erää, huomenna Hannes saapuu tänne ja miun suunnitelmissa on hankkia kumivene ja seilata Hanneksen kanssa pitkin Spree-joen sileää pintaa.

Juu juu juhannus ja sitä seuraava viikko.

Juhannuksen vietto alkoi lupaavasti, kun Fokkeri toi Riikasta Mirvan Tegeliin. Juhannuksena kaikki oli mitä loistavinta, sää, meno ja meininki. Eipä siinä juuri sen ihmeempää tullut tehtyä kun kaupunkia kierrettyä ja puistossa syötiin ja juotiin juhannuspiknikki, joka olikin kaikinpuolin antoisa kokemus Berlinin sydämessä keskellä Tiergartenin puistoa. Tuskin näin hyvää juhannusta oo tullut ikinä ennen Saksassa vietettyäkään.





Elinan bongaama uima-allaskin käytiin kokeilemassa ja vesi oli kyllä ihan hemmetin kylmää, en tiedä sitten jäähyttääkö ne sitä vai millä se on niin kylmäks saatu. Kelit on kuitenkin ollut lämpimiä, suorastaan kuumia. Mutta niin ne taitaa olla Suomessakin.



Kaupunkia, nähtävyyksiä ja liian vähän aikaa niitten näkemiseen yhtenä viikonloppuna. Oikeestaan ei taidettu käydä juuri missään, mitä oli suunniteltu, mutta eipä tuo haitannutkaan. Sunnuntain futispeli Englantia vastaan oli hieno kokemus fanmeilella, johon oli pakkautunut tietojen mukaan 350 000 muutakin katsojaa. Pelin jälkeen lähti kaikki jälleen Zoologischer gartenin paikkeille juhlimaan ja kyllä meininki oli taas melkoista. Paikalle pääsi helpoitn hyppivällä s-bahnilla. Tieliikenne oli tukittu kokonaan ja keskelle risteyksiä levitelty isoja Saksan lippuja. Prätkäjätkät poltti kumia ja tais sitä yrittää jokunen urheiluautoilijakin. Aivan järjettömiä pommeja näillä on. Miulta meni kokikset reisille, kun pommi paukahti selän takana. Vastaa sellasta tykärin jysähdystä ja niitä sitten heitellään joka puolelle pelin jälkeen. Ainakin korvat sillä saa soimaan. Autoilijoita oli hauska seurata kun osa oli ihan bilefiiliksillä liikenteessä ja osa mökötti korvia pidellen autoissaan. Tyhmää se on ees kuvitella johonkin autolla pääsevänsä pelin jälkeen keskustassa. Sen sijaan autojen katoilla, konepelleillä ja takakonteissa istuu porukkaa dokailemassa ja torvet soi. Politzei taisi luovuttaa jossain vaiheessa kokonaan, vaikka alkuun ilmeisesti yrittikin hallita tilannetta jollain tavalla.





Sunnuntai-ilta, kuten sunnuntaihin kuuluu luonnollisesti, kului tuomiokirkon edustalla ilta-auringossa. Paras osio koko viikonlopusta. Ei tarvinnut sen ihmeempiä suunnitelmia tai muuta, siinä se aika kului mukavasti nurmikolla istuen ja seisoen vuoroin käsillä ja vuoroin jaloilla, ihan miten milloinkin nyt sattui kestämään.




Maanantai-iltana olikin Mirvan aika lähteä takaisin Suomeen, vai oliko sittenkään? Maanantaipaluu 28. päivä Airberlinillä oli suunnitelmissa, mutta ens maaliskuulle. Miun suureksi harmiksi kuitenkin kesäkuunkin 28. maanantaille oli vielä tilaa, joten jäin yksin ihmettelemään Airbussin nousua kentän laidalle. No en ihan yksin, oli siellä pieniä jäniksiä ja kettu.

Sitten se työviikko ja suunnitelmien presentaatio. Loistavat suunnitelmat oli laadittu ja luonnosteltu näytöskuntoon, kun tuli palautetta ettei tää nyt oo sitä mitä haetaan. Näyttää kuulemma siltä ettei kestä. Ja ihan varmasti kestää, on laskettu moneen otteeseen ja kovilla varmuuskertoimilla, kyllä kestää. Joo, mutta tosiaan siitä unohtu antaa kaks voimaa mitkä myös vaikuttaa siihen. Unohtu antaa y-akselin suuntainen 20 kN ja x-akselin suuntainen 10 kN. Aha, no ei se niitä välttämättä enää kestäkään. Eli hommat uuteen uskoon ja alusta alkaen uutta tekemään. Sen pitäis sit olla valmiina seuraavana tiistaina, eli huomenna. No nyt on uudet suunnitelmat ja huomenna niitten presentaatio.

Viikolla oli Stammtisch, eli kaljaa ja seurustelua vapaaseen malliin muitten työntekijöiden kanssa. Perjantaina oli Iasten/Aisecin Stammtisch eli kaljaa ja seurustelua muitten opiskelijoiden/harjoittelijoiden kanssa vieläkin vapaampaan malliin.



Lauantaiaamuna painelin lidliin ja ostin purkin piratinos omena-mango-mehua. Ostin myös pullon rommia. Sitten s-bahniin ja kohti Wannseen rantaan, jossa oli luvassa aurinkoa, elävää musiikkia ja tietysti futista. Junassa mehu naamariin, rommit mehupurkkiin ja festarialueelle turvatarkastuksen läpi että heilahti. Koko päivä kului biitsillä, joka olikin sitten ihan tosissaan täyteen ahdettu. Vesi oli lämmintä, vihreetä ja pohja täynnä simpukoita. Eli ihan kelpo uimapaikka. Siellä sitä taas ehti tutustua uusiin harjoittelijoihin sekä paikallisväestöön.





Sunnuntaina treenailtiin vielä kämppiksen kanssa intialaisen ruuan valmistusta, tai lähinnä mie treenailin ja se opetti. Kohta väännän Kapitanin tasoiset herkut hetkessä.

Yks päivä sattui hupaisa tapaus, olin kotona ja omassa huoneessa. Oveen koputti bangladeshilainen kämppis kädessään pullo viskiä ja kysyi että tuutko juomaan viskiä? No juotiin sitten pullo viskiä ja keskusteltiin Suomen, Bangladeshin, Venäjän ja Saksan eroista. Täällä asuvat kaks Bangladeshilaista on molemmat asunut Moskovassa useamman vuoden ennen tänne tuloa.

Huomenna sitä ois sitten tiedossa firman bileet taas, keskiviikkona Saksan tunti ja espanjaa vastaan matsi. Viikonlopun suunnitelmat auki ja riippuu pallon peluusta ja Hanneksen tulemisesta tänne. Muuten yhtenä vaihtoehtona on mennä Leipzigiin, jossa on yks tuttu ranskalainen jätkä vaihdossa. Jos Saksa on finaalissa, en kyllä Leipzigiin mee, pakko nähä ne hulinat täällä.

Sellasta tällä erää. Elämää kehitysmaassa, mut kai nääkin joskus saa kauppoihin korttimaksupäätteet, ehkä.